— Minulle on Rzendzian kertonut aivan toista.
— Rzendzian tarvitsisi korvilleen. Mitä minä koko tytöstä. Ottakoot muut mehiläiset hunajaa siitä kukasta, ja sellaisia onkin siellä paljon.
Keskustelu katkesi, kun vanha Czechly astui huoneeseen. Hän tuli toivottamaan luutnanttia tervetulleeksi. Katsoen tätä jo tulevaksi herrakseen hän kumarsi hänelle kynnykseltä, lausuen tavanmukaisen itämaalaisen tervehdyksen.
— No, vanha Czechly, minä otan sinut neidin mukana. Palvele sinä vaan häntä kuolemaasi asti.
— Neidin ei tarvitse sitä kauvan odottaa; ja niin kauvan kun minä olen elossa, olen hänen palveluksessaan. Jumala on yksi!
— Parin kuukauden perästä, kun palaan Siczistä, lähdemme Lubnieen, sanoi luutnantti, kääntyen Helenan puoleen, — ja siellä meitä odottaa kirkkoherra Muchowieckin siunaus.
Helena pelästyi.
— Oletko sinä matkalla Sicziin?
— Ruhtinas lähettää minut viemään sinne kirjettä. Mutta älä sinä pelkää. Lähettilään persoonaa pidetään pakanoidenkin kesken pyhänä. Toimittaisin sinut ja vanhan ruhtinattaren vaikkapa heti Lubnieen, mutta tiet ovat nyt kauheassa tilassa! Näin sen itse — eikä pääse edes ratsastamallakaan.
— Entä viivytkö kauvan Rozlogissa?