Käki rupesi kukkumaan ja kukkui kukkumistaan. He laskivat viisikymmentä kertaa ja enemmänkin.
— Suo niin, hyvä Jumala!
— Käet puhuvat aina totta, huomautti Helena.
— Jos niin on, niin kysyn vielä, sanoi luutnantti innostuneena.
Ja hän kysyi:
— Käki kulta, paljonko minulla tulee olemaan poikia?
Käki alkoi heti kuin tilauksesta vastata ja kukkui tasan kaksitoista kertaa.
Herra Skrzetuski oli kuin hulluna ilosta.
— Kas, minusta tulee starosta, niin totta kuin tässä sekon.
Kuulitko, armas neito, mitä käki sanoi?
— En kuullut mitään, vastasi Helena punaisena kuin kirsikka, — en edes tiedä, mitä kysyit.