— Kysynkö uudestaan?
— Älä huoli!
Näitä puhuessa ja näin huvitellessa kului päivä kuin uni. Illalla tuli hellän, pitkän hyvästijätön hetki ja luutnantti läksi liikkeelle Czehryniä kohti.
KAHDEKSAS LUKU.
Czehrynissä tapasi herra Skrzetuski vanhan Zacwilichowskin kiihtymyksen ja levottomuuden vallassa. Hän oli kärsimättömänä odottanut ruhtinaan lähettiä, sillä Siczistä saapui yhä uhkaavampia viestejä. Ei ollut enää epäilystäkään siitä, että Chmielnicki valmisteli aseellista vastarintaa, kostaakseen ja saadakseen takaisin entiset kasakkain etuoikeudet. Zacwilichowski oli saanut tiedon, että Chmielnicki oli käynyt Krimissä khanin luona pyytämässä apua tatareilta ja häntä odotettiin Sicziin joka päivä. Suistomaasta päin valmisteltiin siis Puolan valtakuntaa vastaan yleistä sotaretkeä ja tatarilaisten avulla uhkasi se tulla kerrassaan tuhoatuottavaksi. Myrskypilvi läheni lähenemistään, se kävi yhä selvemmäksi ja kauheammaksi. Nyt ei Ukrainassa enään risteillyt hämäriä, epämääräisiä huhuja, vaan kaikki olivat varmat yleisestä teurastuksesta ja sodasta. Suurhetmani, joka aluksi ei ollut paljoakaan välittänyt koko asiasta, siirtyi joukkoineen Czerkasyyn. Puolalaiset vartiojoukot tuotiin Czehryniin asti, etupäässä pidättämään pakolaisia, sillä linnoituksissa olevat kasakat ja irtolaisväki alkoi joukottain karata Sicziin. Aatelisto kokoontui kaupunkeihin. Kerrottiin että kaikissa eteläisissä vojevodakunnissa on julistettu sotaväen liikkeellepano. Toiset eivät odottaneet edes liikkeellepanokäskyä, vaan lähettivät vaimonsa ja lapsensa linnojen suojaan, itse marssiakseen Czerkasya kohden. Onneton Ukraina jakautui kahtia: toinen puoli riensi Sicziin, toinen Puolan kruunun joukkojen leiriin, toinen tahtoi säilyttää voimassaolevan asiainjärjestyksen, toinen pyrki villiin vapauteen. Toinen halusi säilyttää vuosisataisen työn hedelmät, toinen tahtoi hävittää saavutukset. Molemmat olivat ennen pitkää tahraavat kätensä veljesveressä. Ennenkuin uskonnolliset vastakohdat, jotka ainakin Suistomaassa olivat tuntemattomat, tulivat taistelussa määrääviksi, puhkesi kauhea ristiriita yhteiskunnalliseksi sodaksi.
Mutta vaikka mustia pilviä oli kokoontunut Ukrainan taivaan rannalle ja vaikka niistä jo lankesi pahaaennustava varjo, vaikka niiden sisässä kiehui ja humisi ja jyrinä kuului toiselta taivaan ääreltä toiselle, niin eivät ihmiset sittenkään vielä olleet selvillä, kuinka suuri myrskyn paine oli. Tuskinpa siitä oli selvillä itse Chmielnickikään, joka juuri niihin aikoihin lähetteli kirjeitä herra Krakowskille, kasakkakomisarjukselle ja Puolan kruunun ylimmälle lipunkantajalle. Nämä kirjeet olivat näet valituksen ja vaikeroimisen ohella täynnä uskollisuudenvakuutuksia Wladislaw IV:ttä ja Puolan valtakuntaa kohtaan. Tahtoiko Chmielnicki voittaa aikaa vai arveliko hän, että ristiriita vielä voisi päättyä sovintoon — siitä oltiin eri mieltä. Kaksi miestä ainakin oli, joita hän ei hetkeksikään saanut petetyksi.
Nämä miehet olivat Zacwilichowski ja vanha Barabasz.
Vanha eversti oli juuri saanut kirjeen Chmielnickiltä. Kirje oli täynnä ilkkua, uhkauksia ja solvauksia. "Pyydämme hartaasti ja anomme yhdessä koko zaporogilaissotajoukon kanssa" — näin kirjoitti Chmielnicki — "että pantaisiin täytäntöön ne eri oikeuksia koskevat lupaukset, jotka teidän armonne on salaa pidättänyt luonansa. Mutta koska olette omaksi eduksenne ja hyödyksenne ne pidättänyt, niin näyttää siltä kuin everstintoimi zaporogilaisessa sotaväessä olisi katsottu lampaiden ja sikojen paimentamiseksi, mutta ei ihmisten johtamiseksi. Minä puolestani pyydän teidän armoltanne anteeksi, jollen minä pyhän Nikolain juhlan aikana ole saapuvilla köyhässä talossani Czehrynissä, vaan olen lähtenyt Dnieperin taakse antamatta lähdöstäni tietoa ja saamatta teidän lupaanne".
— Katsokaahan nyt, hyvät herrat, sanoi Barabasz Zacwilichowskille ja Skrzetuskille, — kuinka hän tekee minusta pilkkaa, vaikka minä olen opettanut hänelle sotataidon ja ollut melkein kuin hänen isänsä!
— Hän sanoo myöskin yhdessä koko zaporogilaisarmeijan kanssa muistuttavansa luvatuista oikeuksista, sanoi Zacwilichowski. — Tästähän tulee suorastaan sisällinen sota, kauhein kaikista.