— Kuinka en muistaisi teitä? Sulattakoot tatarit minut taliksi ja tehkööt minusta kynttilöitä moskeoihinsa, jos minä unohdan teidät! Tehän muutama kuukausi sitte Dopulan luona avasitte oven Czaplinskille, mikä minua erityisesti miellytti. Vapautinhan itseni juuri samalla tavalla kerran vankeudesta Konstantinopolissa. Entä miten jaksaa herra Täijalka-Housunhalkaisija ynnä hänen viattomuutensa ja miekkansa? Istuutuvatko varpuset yhä hänen päänsä päälle, luullen sitä kuivaneeksi puuksi?
— Herra Podbipienta voi hyvin ja lähettää teille terveisiä.
— Hän on aika rikas aatelisherra, mutta kauhean tyhmä. Jos hän halkaisee kolme sellaista päätä kuin hänen omansa, niin se tekee vasta puolitoista, sillä hän halkaisee silloin kolme puolipäätä. Hyi, kuinka on kuuma, vaikka ollaan vasta maaliskuussa. Ihan kieli kurkussa kuivaa.
— Minulla on erinomaista vanhaa simaa, ettekö suvaitse pikarillista?
— Hölmö kieltää, kun viisas tarjoaa. Lääkäri juuri on käskenyt minua juomaan simaa, että se vetäisi alakuloisuuden päästäni. Aatelille lähestyy raskaat ajat: dies irae et calamitatis, vihan ja onnettomuuden päivät. Czaplinski on kuolemaisillaan kauhusta, hän ei enään käy Dopulallakaan, sillä siellä juovat kasakkapäälliköt. Minä yksin uhmaan vaaroja ja pidän seuraa noille herroille, vaikka mokomat rykmentinpäälliköt haisevatkin saapastervalta. Hyvää simaa! Todella aivan erinomaista. Mistäs tämä on?
— Lubniesta. Onko täällä paljonkin kasakkapäällikköjä?
— Ne ovat melkein kaikki täällä. Fedor Jakubowicz on, vanha Filon Dziedziala on, Daniel Neczaj on, ja heidän mukanaan ja siimanaan Bohun, joka on ollut ystäväni siitä asti, kun minä join hänet nurin ja lupasin tehdä hänet ottopojakseni. Kaikki he nyt ovat Czehrynissä haisemassa ja katselevat minne päin olisi paras kääntyä, sillä he eivät vielä uskalla julkisesti tunnustaa Chmielnickin puoluetta. Ja jolleivat he vastedeskään uskalla, niin se on minun ansioni.
— Kuinka niin?
— Sillä juodessani heidän kanssansa minä suostuttelen heitä Puolalle ystävällisiksi ja kehoitan heitä uskollisuuteen. Ja jollei kuningas siitä palkkioksi anna minulle starostan paikkaa, niin saatte uskoa, ettei tässä valtakunnassa ole oikeutta eikä ansioita palkita, ja parempi olisi ruveta haudottamaan kanoja kuin panna päänsä alttiiksi pro publico bono, yhteisen hyvän takia.
— Parempi olisi panna päänsä alttiiksi tappelussa heidän kanssaan, sillä minusta tuntuu, että te turhaan viskaatte rahoja heitä kestittääksenne. Ette te sillä lailla kuitenkaan saa heitä meidän puolellemme.