— Sanoinko niin? Silloin sanoin aivan oikein, sillä jokainen turkkilainen on ryöväri, niin totta kuin Jumala minua auttakoon.
Zacwilichowski tuli sisään ja keskustelu katkesi.
— No, herra luutnantti, sanoi hän, — proomut ovat valmiina ja kuljettajat luotettavia miehiä, lähtekää Jumalan nimeen vaikka heti paikalla. Tässä kirjeet.
— Käsken siis miesten heti ratsastaa rantaan.
— Minne te sitte lähdette? kysyi herra Zagloba.
— Kudakiin.
— Siellä teidän tulee kuuma.
Mutta luutnantti ei kuullut enempää, hän oli jo lähtenyt tuvasta pihalle, missä hänen vartiomiehensä seisoivat ratsujen vieressä, valmiina lähtöön.
— Hevosen selkään ja rannalle! komensi Skrzetuski.
— Viekää hevoset lautoille ja odottakaa minua! Nyt virkkoi vanha
Zacwilichowski Zagloballe: