— Olen kuullut, että tekin seurustelette ja juotte kasakkapäällikköjen kanssa.
— Pro publico bono, isänmaan tähden, armollinen herra.
— Te olette sukkela mies ja sukkeluutenne tuntuu olevan suurempi kuin häveliäisyytenne. Tahdotte nähtävästi nyt ryyppäämällä voittaa kasakat puolellenne, jotta he olisivat ystäviänne, jos he voittavat meidät.
— Eihän olisi niin kumma, jollen minä, oltuani turkkilaisten kidutettavana, enään tahtoisi joutua kasakkain rääkättäväksi. Sillä kaksi sientä voi turmella parhaimmankin punajuuriliemen. Mitä taas tulee häveliäisyyteen, niin en pyydä ketään juomaan sitä kanssani — itse minä sen juon, ja suokoon Jumala, ettei se maistuisi suussani huonommalta kuin tämä sima. Ansion tulee niinkuin öljyn itsestään kohota pinnalle.
Samassa palasi Skrzetuski.
— Miehet lähtevät jo liikkeelle, sanoi hän. Zacwilichowski täytti pikarin.
— Onnellista matkaa!
— Ja onnellista paluuta! lisäsi herra Zagloba.
— Teidän on nyt hyvä kulkea, sillä vesi on korkealla.
— Istukaa, hyvät herrat, minä juon pois loput. Sitä onkin näin pieni lekkerillinen.