— Mutta kumpiko on väkevämpi, paholainen vai vamppyyri?
— Paholainen on väkevämpi, mutta vamppyyri on vimmatumpi. Jos tuollaista paholaista sattuu tarvitsemaan avukseen, niin se kyllä palvelee sinua, mutta vamppyyreista ei ole mihinkään, ne vainuavat vain verta. Mutta paholainen on aina niiden herra.
— Mutta Horpynapa komentaa paholaisia.
— Aivan oikein, niinkauvan kuin hän elää, niinkauvan hän niitä komentaa. Jollei hänellä olisi valtaa niiden yli, niin ei atamani uskoisi hänen haltuunsa käköstänsä, sillä vamppyyrit himoitsevat kaikista enimmän juuri tytönverta.
— Mutta minä olen kuullut, että ne eivät pääse viattoman sielun luo.
— Niin, eivät ne sielua saakkaan valtaansa, mutta ruumiin.
— Ja sääli olisi sellaista kaunotarta, hän kun on niin punainen ja valkoinen. Kyllä se meidän atamani tiesi mitä Barista otti.
Owsiwuj maiskautti suutaan.
— Se on totta se, hän on kultainen ljahitar.
— Mutta minun on häntä sääli, sanoi nuori kasakka. — Kun me panimme hänet paareille, niin hän pani valkeat kätensä ristiin ja pyysi pyytämistään. Tapa, sanoi hän, mutta älä tuhoa onnetonta!