Hevoset alkoivat heristellä korviaan ja korskia. Horpyna, joka ratsasti saattueen etunenässä, mutisi puoliääneen epäselviä sanoja, ikäänkuin lukien jotakin paholaisen isämeitää. Vasta kun he olivat saapuneet kummun toiselle syrjälle, kääntyi hän ja sanoi:
— No, nyt on jo paha ohitse. Minun täytyy kuin täytyykin pitää niitä kirouksessa, sillä ne ovat hyvin nälkäisiä.
Huojennuksen hengähdys pääsi kaikkien rinnasta. Bohun ja Horpyna ratsastivat taasen edellä ja kasakat, jotka hetki sitten olivat pidättäneet henkeänsä, alkoivat kuiskailla toisilleen ja keskustella. Jokainen muistutteli, miten joskus henget tai vamppyyrit olivat sattuneet hänen tiellensä.
— Jos ei olisi ollut tuota Horpynaa, niin emme me olisi päässeet tästä läpi, huomautti yksi.
— Se on voimakas noita. Mutta meidän atamanimmepa ei pelkää paholaistakaan. Hän ei katsellut eikä kuunnellut, vaan tähysti koko ajan kultaseensa.
— Jospa hänelle vain tapahtuisi sekin, mikä kerran tapahtui minulle, niin ei hän olisi niin välinpitämätön, sanoi vanha esauli.
— Mitäs teille sitten tapahtui, isä Owsiwuj?
— Minä ratsastin kerran Reimentarowkasta Hulapoleen ja satuin öiseen aikaan kulkemaan hautojen ohi. Yhtäkkiä huomaan, että joku hypähtää takaapäin eräästä haudasta minun satulaani. Minä käännyn katsomaan taakseni: se on lapsi, sininen, kalpea lapsi. Nähtävästi olivat tatarit vieneet sen äitineen vangiksi ja se oli kuollut ilman kastetta. Sen silmät palavat kuin kynttilät ja se vikisee pahasti. Satulasta se hyppäsi kaulaani, niin että tuossa tunsi, kuinka se puri minua korvan taakse. Oi hyvä Jumala sentään, se oli vamppyyri! Mutta minäpä olinkin kauvan palvellut Valakiassa, jossa vamppyyreja on enemmän kuin ihmisiä ja sielläpä on niitä vastaan keksitty keinot. Minäpä hyppään hevosen selästä alas ja lyön puukkoni maahan: "Huku ja häviä!" Ja se älähti ja kimmahti kiinni puukonpäähän ja juoksi sitten terää pitkin maan alle. Mutta minä vedin maahan ristin ja ajoin edelleen.
— Onko siellä Valakiassa niin paljon vamppyyreja, hyvä isä?
— Joka toisesta valakialaisesta tulee kuoleman jälkeen vamppyyri ja valakialaiset vamppyyrit ovat pahimmat kaikista. Siellä niitä sanotaan "brukolakeiksi".