Grosswajer, joka oli tarmokas ja rohkea mies, lausui:
— Minua ilahuttaa teidän päättäväisyytenne. Ja tietäkää, että ruhtinas ei ole lähtenyt pitämättä huolta puolustuksesta. Jokainen täällä tietää mitä hänen on tehtävä, ja tapahtunut on vain se minkä täytyi tapahtua. Minulla on puolustus käsissäni ja minä tulen puolustautumaan kuolemaan asti.
Toivo nousi uudestaan masentuneihin sydämiin. Sen nähdessään lausui
Cichocki lopuksi:
— Hänen ruhtinaallinen armonsa lähettää teille tiedon, että vihollinen on lähellä. Päällikönsijainen Skrzetuski on joutunut kosketuksiin kaksituhantisen tatarilaisjoukon kanssa, jonka hän on lyönyt. Vangit sanovat, että kauhean suuri sotavoima seuraa heidän jäljessään.
Tämä tieto teki syvän vaikutuksen. Seurasi hetken, äänettömyys.
Kaikkien sydämet sykkivät kiivaammin.
— Valleille! huusi Grosswajer.
— Valleille, valleille! toistivat läsnäolevat upseerit ja porvarit.
Samassa alkoi akkunoiden takaa kuulua hälinää. Tuhannet meluavat äänet sulivat käsittämättömäksi humuksi, joka muistutti meren aaltojen kohinaa. Yhtäkkiä aukenivat läiskähtäen salin ovet, sisään syöksyi toistakymmentä porvaria ja ennenkuin neuvottelijat ehtivät kysyä, mikä heidän oli, kajahtivat huudot:
— Taivas kumottaa, taivas kumottaa!
— Ja sana tuli lihaksi, sanoi Grosswajer. — Valleille!