— Olenkos minä vikapää siihen, että tuo herra Charlamp minua vainoo?
Minä en siedä häntä enkä tahdo katsoa häneen.
— No no, katsokaa vain, ettei teidän tähtenne tulisi verenvuodatusta. Podbipientaa voi koskettaa vaikkapa haavaan, mutta tunteen asioissa ei hän siedä leikkimistä.
— Kunpahan hän löisi tuolta mieheltä korvat päästä, niin olisin iloinen.
Sen sanottuaan Anusia kieppui ympäri kuin ampiainen ja pyrähti toiselle puolelle tupaa herra Carbonin, ruhtinattaren lääkärin luo, jolle hän alkoi kuiskutella jotakin. Italialainen tuijotti kattoon, ikäänkuin hän olisi ollut jonkun innoituksen vallassa.
Sillä välin lähestyi Zagloba Wolodyjowskia ja alkoi veitikkamaisesti räpytellä tervettä silmäänsä.
— Herra Michal, mikäs leivonen tuo on?
— Neiti Anna Borzobohata-Krasienska, rouva ruhtinattaren kunnianarvoisa hovineiti.
— Mukava elävä, silmät kuin kilvet ja turpa kuin maalattu, ja kaula — uijui!
— Menee mukiin, menee mukiin!
— Onnittelen teitä.