— Jättäkää minut rauhaan, hän on herra Podbipientan kihlattu, tai melkein kuin kihlattu.
— Herra Podbipientan! No Jumala varjelkoon, eikös hän ollut luvannut säilyttää elinkautisen puhtautensa? Mutta tuollaisten mittasuhteiden vallitessa heidän välillään Podbipienta voisi kantaa häntä kauluksensa alla. Tyttö voisi istua Podbipientan viiksillä kuin kärpänen.
— Mitä vielä, tyttö kyllä pitää Podbipientan kurissa. Herkules oli väkevämpi, mutta kuitenkin sai nainen hänet pauloihinsa.
— Kunpa tyttö vain ei pettäisi häntä. Vaikka minä kyllä siinä kohden koetan parastani, niin totta kuin olen Zagloba.
— Kyllä niitä yrittäjiä tulee muitakin kuin te, mutta se tyttö on hyvästä pesästä ja kunniallinen. Hän on vain ajattelematon, sillä hän on nuori ja sievä.
— Te olette rehellinen kavaljeeri ja siksi häntä kiitätte. Mutta kun hän on leivonen, niin hän on leivonen.
— Kauneus vetää ihmisiä puoleensa. Tuo ratsumestari esimerkiksi on kauheasti häneen rakastunut.
— Kyllä kai. Ja katsokaappa tuotakin korppia, jonka kanssa tyttö nyt keskustelee, mikä paholainen se on?
— Se on italialainen Carboni, ruhtinattaren lääkäri.
— Katsokaappa, herra Michal, kuinka lyhdyt hänen päässään palavat. Hänhän kääntelee silmäteräänsä kuin houreissa. Huonosti ovat herra Longinuksen asiat. Tunnenhan minäkin tällaisia hiukan, sillä olen nuoruudessani kokenut yhtä ja toista. Jossakin toisessa tilaisuudessa kerron teille kaikki vaiheet, missä minäkin olen ollut mukana, tai jos teitä haluttaa, niin saattepa kuulla vaikka heti.