— Ahaa, minä huomaan että te haette riitaa.
— Ehkäpä haenkin ja sen sanon teille (herra Charlamp taipui tässä Michalin korvan juureen ja lopetti hiljaisella äänellä), että lyön teiltä pois korvat, jos te suljette minulta tien neiti Annan luo!
Herra Wolodyjowski alkoi taasen hyvin taajaan heitellä tapparaansa, ikäänkuin nyt olisi ollut erittäin sopiva aika tälle huvittelulle, ja lausui vakuuttavalla äänellä:
— Hyvä herra, jättäkää minut rauhaan.
— Siitä ei tule mitään, ette pääse käsistäni, sanoi herra Charlamp, tarttuen nuoren ritarin hihaan.
— En minä mihinkään karkaakaan, sanoi rauhallisesti herra Michal, — mutta tällä hetkellä minä olen virantoimituksessa ja kuljetan paraikaa ruhtinaan, herrani käskyjä. Päästäkää irti hihani, päästäkää, pyydän teitä, sillä muuten täytyy minun tässä ryhtyä johonkin: täytyy ehkä läjäyttää teitä otsaan tuolla tapparalla ja keikauttaa teidät hevosen selästä.
Tätä sanoessa Wolodyjowskin alussa niin kohtelias ääni aivan sihisi myrkyllisyyttä. Herra Charlampin täytyi tahtomattaankin hämmästyneenä katsoa nuoreen ritariin ja päästää irti hiha.
— No, sama se, Varsovassa saatte ryhtyä kanssani taisteluun, siitä kyllä pidän huolen.
— En mitenkään aio mennä piiloon, mutta tahtoisin mielelläni tietää, kuinka me Varsovassa tappelemme. Olkaa hyvä ja neuvokaa minua, en ole siellä vielä eläessäni ollut. Olen yksinkertainen sotilas, mutta olen kuullut puhuttavan marsalkkaoikeuksista, jotka pään menetyksellä rankaisevat, jos joku vetää esiin sapelinsa kuninkaan tai väliaikaisen hallitsijan läheisyydessä.
— Kyllä näkyy, että ette ole ollut Varsovassa ja että olette yksinkertainen mies, koska pelkäätte marsalkkaoikeuksia, ettekä tiedä, että interregnumin aikana tuomitsee väliaikainen tuomioistuin, jonka kanssa on helpompi tulla toimeen. Olkaa varma siitä, ettei minulta katkaista kaulaa teidän korvienne takia.