— Asetu oikeuden eteen, ärjyi Charlamp. — Hyvät herrat, minä olen luvannut tuolle nulikalle, tuolle maitoparralle, että lyön häneltä korvat päästä. Ja minä lyönkin, niin totta kuin olen Charlamp! Molemmat korvat, niin totta kuin olen Charlamp! Olkaa todistajinani, hyvä herrat, ja sinä nulikka, asetu oikeuden eteen.
— En voi, taivaan nimessä en voi, sanoi Wolodyjowski. — Suokaa minulle edes pari päivää.
— Kuinka et voi? Onko pelko karannut sinuun? Jollet tottele tällä hetkellä, niin lyön sinua miekanlappeella, niin että jäät siihen paikkaan. Senkin koppakuoriainen, myrkyllinen paarma, kyllä sinä osaat tulla tielleni, tehdä kiusaa ja purra kielelläsi, mutta sapelia käyttämään et kykene.
Herra Zagloba sekaantui nyt asiaan.
— Minä huomaan, että teillä on kiire, sanoi hän Charlampille, — ja katsokaa ettei tuo kiiliäinen pure teitä, sillä silloin eivät auta mitkään plaastarit. Hitto vieköön, ettekö näe, että tuo upseeri on virkamatkalla. Katsokaa tuota rahakuormaa, jota me kuljetamme rykmenttiin ja ymmärtäkää, piru vieköön, että tuo upseeri ollessaan rahaston vartiana ei ole oman persoonansa herra eikä voi ryhtyä kanssanne taisteluun. Joka ei ymmärrä sitä, on hölmö eikä sotilas. Me olemme Vähävenäjän vojevodan palveluksessa ja olemme taistelleet toisempienkin miesten kanssa kuin te olette, mutta tänään emme voi. Se mikä lykkääntyy tuonnemmaksi, ei karkaa käsistä.
— Onhan selvää, että he eivät voi taistella kuljettaessaan rahakuormaa, sanoi eräs Charlampin tovereista.
— Mitä heidän rahansa minuun kuuluvat! huusi herra Charlamp hillittömästi. — Käyköön taistelemaan kanssani, tai muuten lyön häntä.
— Taisteluun minä en ryhdy tänä päivänä, sanoi herra Michal, — mutta annan ritarisanani, että saavun kolmen tai neljän päivän perästä minne tahdotte, heti kun olen toimittanut virka-asiani. Jollette tyydy tähän lupaukseen, niin minä käsken liikuttaa liipasinta. Sillä nyt jo huomaan, etten olekaan tekemisissä aatelismiesten ja sotilaiden, vaan ryöväreiden kanssa. Määrätkää siis, piru vie, milloin minun on saapuminen.
Tämän kuullessaan käänsivät saattojoukon rakuunat heti musketinpiippunsa hyökkääjiä kohden, ja tämä liike, samoin kuin herra Michalin päättäväiset sanat, tekivät nähtävästi herra Charlampin tovereihin vaikutuksen.
— Myönny nyt, sanoivat he, — olethan itsekin sotilas, tiedät mitä merkitsee virkapalvelus ja varmaa on, että saat hyvityksen, sillä tuo on rohkea veitikka, niinkuin kaikki vähävenäläisten lippukuntien miehet. Hillitse nyt itsesi, kun pyydämme.