Ja ottaen julman muodon, hän tarttui sapelinsa kahvaan.
— Herra Michal, hän ei saa päästä meiltä karkuun.
— Mutta onko se sittenkään hän? Minä en vieläkään tahdo sitä uskoa.
Mitä hänellä olisi täällä tekemistä.
— Chmielnicki on lähettänyt hänet vakoilemaan, se on aivan varma asia. Odottakaappa, herra Michal, me otamme hänet kiinni ja panemme hänelle ehdon: joko hän luovuttaa ruhtinattaren, tai me uhkaamme antaa hänet oikeuden käsiin.
— Kun hän vain luovuttaisi ruhtinattaren, niin hän saisi mennä vaikkapa hiiteen.
— Mutta jos meitä on liian vähän, me kaksi ja Kuszel kolmantena. Hän tulee puolustautumaan vimmatusti ja hänellä on myöskin muutamia miehiä.
— Charlamp tuo mukanaan kaksi, meitä tulee kuusi, siinä on aivan tarpeeksi.
Samassa avautui ovi ja Bohun astui huoneeseen.
Hän ei varmaankaan ollut huomannut sivuhuoneeseen katsahtavaa Zaglobaa, koska hän nyt hänet nähdessään äkkiä vavahti ja koska ikäänkuin liekki lensi hänen kasvojensa yli ja käsi tarttui salaman nopeudella sapelin kahvaan. Tuo kaikki oli kestänyt vain silmänräpäyksen. Äkkiä sammui leimaus hänen kasvoillaan, ja ne vain hiukan kalpenivat.
Zagloba katsoi häneen eikä puhunut mitään. Myöskin atamani seisoi vaieten. Tuvassa olisi saattanut kuulla kärpäsen lentävän. Ja nuo kaksi miestä, joiden kohtalot olivat niin merkillisellä tavalla kietoutuneet yhteen, eivät olleet tällä hetkellä tuntevinaan toisiaan.