— Mitä te minulta tahdotte?
— Osoittakaa meille hänen vankeutensa paikka, jotta me, siltä varalta että kuolette, voisimme etsiä hänet ja antaa hänet takaisin hänen sulhaselleen. Jumala on armahtava teidän sieluanne, jos te sen teette.
Kasakka painoi päänsä käsiinsä ja vaipui syviin ajatuksiin. Nuo kolme toverusta seurasivat tarkoin hänen ilmehikkäiden kasvojensa vaihtelua. Niille valautui äkkiä niin kipeä suru ikäänkuin ei niillä koskaan olisi leikkinyt viha, raivo tai muut julmat tunteet ja ikäänkuin tuo mies olisi syntynyt vain rakkautta ja kaihoa varten. Vaitioloa kesti kauvan. Vihdoin sen keskeytti Zagloban väräjävä ääni. Hän sanoi:
— Mutta jos te jo olette hänet häpäissyt, niin rangaiskoon teidät
Jumala ja saakoon hän suojapaikan vaikkapa jossakin luostarissa…
Bohun kohotti kosteat, kaihoisat silmänsä ja lausui:
— Josko minä olen hänet häpäissyt… Niin, minä tosin en tiedä kuinka teidän on tapana rakastaa, teidän herrojen aatelisien, ritarien ja kavaljeerien, mutta minä kasakka, minä olen Barissa suojellut hänet kuolemasta ja häpeästä ja sitten vienyt hänet erämaahan, jossa olen varjellut häntä kuin silmäterää. Minä en ole käyristänyt hiuskarvaakaan hänen päässään, hänen jalkojensa juureen olen langennut, otsani olen lyönyt maahan kuin pyhimyskuvan edessä. Jos hän on käskenyt minun mennä pois, niin olen mennyt enkä ole häntä senjälkeen nähnyt, sillä Sota — emo on minut siitä pidättänyt.
— Jumala teidät oikeudessansa tuomitkoon, sanoi Zagloba syvään hengittäen. — Mutta onko hän siellä turvassa? Siellä on Krywonos ja tatarit.
— Krywonos on Kamieniecin luona, mutta minut hän lähetti Chmielnickiltä kysymään, onko hänen mentävä Kudakia vastaan, ja hän on jo varmaan mennytkin. Mutta siellä missä neito on, siellä ei ole kasakoita, ei ljaheja eikä tatareja. Hän on siellä turvassa.
— Missä hän sitten on?
— Kuulkaa siis, herrat ljahit, tapahtukoon niinkuin tahdotte, minä sanon teille, missä hän on ja käsken luovuttaa hänet teille, mutta antakaa te puolestanne minulle ritarisananne, että jos Jumala suo minulle taistelussa onnen, niin te ette enään tule häntä etsimään. Luvatkaa te se itsenne ja herra Skrzetuskin puolesta ja minä sanon teille missä hän on.