— Pysähtykäämme! huudahti yhtäkkiä Bohun.
— Pysähtykäämme, pysähtykäämme.
He pysähtyivät. Aateliset asettuivat puoliympyrään, Wolodyjowski ja
Bohun vastapäätä toisiaan.
Wolodyjowski, joka, niin nuori kuin olikin, oli tällaisissa asioissa kokenut mies, koetti ensinnä jalallaan, onko hiekka kovaa, sitten hän silmillään tutki ympäristöänsä, tutustuakseen kaikkiin maapohjan epätasaisuuksiin. Huomata saattoi, että hän otti asian vakavasti. Olihan hän tekemisissä koko Ukrainan kuuluisimman ritarin kanssa, josta rahvas lauloi lauluja ja jonka nimi oli tunnettu yli koko laajan Etelä-Venäjän aina Krimille asti. Herra Michal, yksinkertainen rakuunaluutnantti, odotti paljon tästä taistelusta, joko mainehikasta kuolemaa tai yhtä mainehikasta voittoa. Siksi hän ei laiminlyönytkään mitään ollakseen tällaisen vastustajan arvoinen ja siksi kuvastui hänen kasvoillaan tavaton vakavuus. Sen nähdessään Zagloba aivan pelästyi. Jos hän menettää kurssinsa, ajatteli hän, niin hän on hukassa ja hukassa olen minäkin.
Wolodyjowski alkoi nyt, tarkasti tutkittuaan tantereen, napittaa auki takkiaan.
— On viileää, mutta kyllä tästä lämpiämme.
Bohun seurasi hänen esimerkkiään ja molemmat heittivät pois päällysvaatteensa, niin että ylle jäi vain housut ja paita. Lopuksi he käärivät ylös oikean hihan.
Kuinka mitättömältä näyttikään pieni herra Michal vastapäätä kookasta ja väkevää atamania. Hänet tuskin näki. Todistajat katselivat levottomina kasakan leveää rintaa ja jättiläislihaksia, jotka näkyivät ylös käärityn hihan alta kuin mitkäkin oksan myhkyrät. Näytti siltä kuin pieni kukko aikoisi käydä taisteluun mahtavan arokotkan kanssa. Bohunin sieraimet laajenivat ikäänkuin jo etukäteen vainutakseen verta. Hänen kasvonsa lyhenivät, niin että musta harja näytti ulottuvan kulmakarvoihin asti. Sapeli värisi hänen kädessään. Hän iski saaliinhimoiset silmänsä vastustajaan ja odotti komentosanaa.
Mutta herra Wolodyjowski katsahti vielä valoa vastaan sapelinsa terään, väänteli keltaisia viiksiään ja asettui asentoon.
— Näyttääpä tästä tulevan oikeat teurastajaiset, mutisi Charlamp
Sielickille.