Samassa kajahti Zagloban ääni hiukan värähtävänä:
— Jumalan nimeen: alkakaa!
KAHDESTOISTA LUKU.
Sapelit välähtelivät ja terä viilsi terää vastaan. Yhtäkkiä siirtyi taistelupaikka, sillä Bohun oli tehnyt, hyökkäyksensä sellaisella vimmalla, että herra Wolodyjowskin oli täytynyt hypähtää muutamia askelia taaksepäin. Samalla täytyi myöskin todistajien perääntyä. Bohunin sapelin salamaniskut olivat niin nopeita, että läsnäolevien hämmästyneet silmät tuskin saattoivat niitä seurata. Heistä tuntui siltä kuin ne kokonaan olisivat saartaneet ja peittäneet herra Michalin ja kuin yksin Jumalalle olisi ollut mahdollista temmata hänet eroon tuosta ukkosmyrskystä. Iskut sulivat yhdeksi ainoaksi lakkaamattomaksi viuhinaksi, liikkeelle joutuneen ilman virta löi lakkaamatta kasvoja vastaan. Kasakan raivo kasvoi kasvamistaan: hänet valtasi villi taisteluvimma ja hän työnsi Wolodyjowskia taapäin kuin hirmumyrsky. Pieni ritari peräytyi peräytymistään ja tyytyi vain torjumiseen: hänen ojennettu oikea kätensä ei juuri ensinkään liikkunut, vain itse kämmen piirteli lakkaamatta ilmaan pieniä puoliympyröitä, nopeita kuin ajatus ja torjuen Bohunin vimmakkaita lyöntejä, milloin asettaen terän terän alle, milloin lyöden sivulle. Uudelleen ja uudelleen hän suojeli itseään, uudelleen ja uudelleen hän perääntyi, silmät tuijottaen kasakan silmiin. Keskellä käärmemäisiä salamoita näytti hän tyyneltä, vain hänen poskipäilleen kohoili punaisia täpliä.
Herra Zagloba sulki silmänsä ja kuuli lyönnin helähtävän lyönnin perästä, kuuli hampaankiristyksen toisensa jälkeen.
Hän puolustautuu vielä, ajatteli hän. — Hän puolustautuu vielä, kuiskasivat herra Sielickit ja Charlamp.
— Hän on jo tungettu hiekkasärkälle asti, lisäsi Kuszel hiljaa.
Zagloba aukaisi jälleen silmänsä, hän katsoi: Wolodyjowskin olkapäät nojasivat todellakin melkein hiekkasärkkään, mutta nähtävästi hän vieläkään ei ollut haavoittunut, vain punotus hänen kasvoillaan kävi yhä heleämmäksi ja hikihelmiä pusertui hänen otsalleen.
Zagloban sydän alkoi sykkiä toivoa.
Onpas tuo herra Michal sentään pelurien peluri ja lopulta kai tuo toinenkin väsyy.