Mutta herra Michal oli kaatunut tahallaan ja sentähden oli Bohunin sapeli lyönyt vain ilmaan. Pieni ritari hypähti ylös kuin villikissa ja iski kauhealla vimmalla melkein koko terän mitan kasakan avonaiseen rintaan.
Bohun horjahti. Vielä hän astui askelen eteenpäin ja antoi viimeisellä ponnistuksellaan viimeisen iskun. Herra Wolodyjowski torjui sen helposti ja löi vielä kaksi kertaa Bohunin eteenpäin taivutettuun pääkalloon. Sapeli solahti Bohunin herpaantuneista käsistä ja hän kaatui kasvoilleen hiekalle, jossa suuri verilätäkkö pian punoitti hänen allaan.
Eljaszenko, joka oli ollut läsnä taistelussa, heittäytyi atamanin ruumiin yli. Todistajat eivät hetken aikaan voineet lausua sanaakaan, myöskin oli herra Michal väitin Hän nojasi molemmin käsin sapeliinsa ja hengitti raskaasti.
Ensinnä keskeytti äänettömyyden Zagloba.
— Herra Michal, tulkaa tänne syliini, lausui hän. Kaikki ympäröivät herra Michalin.
— Siinä on ensimäisen luokan miekkailija, ei teihin pysty muu kuin luoti, sanoivat herrat Sielickit.
— Te näytätte läjäyttelevän kaikessa hiljaisuudessa, sanoi Charlamp. — Minä taistelen teidän kanssanne, jotta ei sanottaisi minun pelästyneen, mutta vaikkapa minuakin läjähyttelisitte tuolla tavalla, niin toivotan onnea, toivotan onnea.
— Etteköhän te, hyvät herrat, voisi jäädä sovintoon, sillä todellisuudessa teillä ei ole mitään taistelun aihetta, sanoi Zagloba.
— Se on mahdotonta, sillä tässä on kysymys minun maineestani, vastasi petyhorilainen, — ja sentakia minä mielelläni panen henkeni alttiiksi.
— En minä halua teidän henkeänne, jättäkäämme se rauhaan, sanoi Wolodyjowski. — Sillä totta puhuen en minä mitenkään ole asettunut teidän tiellenne siinä mielessä kuin te luulette. Teidän kanssanne kilpailee eräs toinen minua parempi, mutta en minä.