— Oletteko varma, ettei hän enään mitenkään virkoa? kysyi Charlamp.
— Hänkö? Hänen elämästään en enään antaisi vanhaa olkitukkoa. Niin on kuin onkin kirjoitettu eikä hän olisi voinut kohtaloaan välttää, sillä vaikka häntä olisikin onnistanut taistelussa herra Wolodyjowskin kanssa, niin minun käsistäni hän ei olisi päässyt. Mutta paras olikin että näin kävi, sillä minä nyt muutenkin jo olen sellaisessa huudossa, että olen säälimätön miestappaja — vaan mitäs teen, kun tungetaan tielleni! Herra Dunczewskillekin minun täytyi maksaa viisisataa guldenia korvausta ja tiedättehän kaikki, etteivät vähävenäläiset maatilat nykyään mitään tuota.
— Aivan niin, teidäthän siellä ryöstettiin puti puhtaiksi, sanoi
Charlamp.
— Uh, kylläpä tämä painaakin, puheli herra Zagloba edelleen, — aivan tässä jo hengästyn. Ryöstettiin kuin ryöstettiin, mutta toivon, että valtiopäivät myöntävät meille jonkun korvauksen, muuten köyhdymme kuollaksemme. Painava tämä on, aika painava. Mutta nähkää nyt, hyvät herrat, veri alkaa uudelleen virrata. Juoskaappas, herra Charlamp, krouville sanomaan, että juutalainen sotkisi leipää ja hämähäkinverkkoa. Ei kai se paljoakaan auta tuota raukkaa, mutta kuolevan hoito on kristityn velvollisuus ja hänen on silloin helpompi kuolla. Pitäkää kiirettä, herra Charlamp!
Herra Charlamp lähti nopeasti liikkeelle ja kun kasakka vihdoin oli kannettu sisään, ryhtyi Zagloba heti suurella asiantuntemuksella ja taidolla häntä hoivaamaan. Hän tyrehdytti verenvuodon, plaastaroi haavat ja kääntyi sitten Eljaszenkon puoleen.
— Sinua, ukkoseni, ei täällä enään tarvita, sanoi hän, — lähde nyt kiireen kautta Zaborowiin. Pyydä että sinut laskettaisiin prinssin puheille ja ojenna hänelle kirje sekä kerro kaikki mitä olet nähnyt, kaikki aivan niinkuin oli. Jos sinä valehtelet, saan sen kyllä tietää, sillä minä olen prinssin uskottu ja silloin käsken katkaista kaulasi. Sano myöskin Chmielnickille terveisiä minulta, sillä hän tuntee minut ja pitää minusta. Me toimitamme atamanillesi kunnialliset hautajaiset ja täytä sinä velvollisuutesi, älä vetelehdi nurkissa, sillä sinut voidaan jossakin tappaa, ennenkuin ehdit näyttää toteen kuka olet. Jää hyvästi nyt ja lähde liikkeelle.
— Suokaa, herra, minun jäädä tänne siksi kunnes hän kylmenee.
— Lähde liikkeelle, sanon sinulle! huusi Zagloba uhkaavasti. —
Sillä jollet lähde, niin minä käsken talonpoikien toimittaa sinut
Zaborowiin. Ja sano terveisiä Chmielnickille!
Eljaszenko kumarsi syvään ja lähti, mutta Zagloba virkkoi vielä
Charlampille ja Sielickeille:
— Minä lähetin pois tuon kasakan, sillä mitäpä hänellä enään oli täällä tekemistä. Ja jos hänet todella jossakin surmataan — mikä helposti saattaa tapahtua —, niin silloin pannaan syy meidän niskoillemme. Zaslawskilaiset ja kanslerin rakit haukkuvat täyttä kurkkua, että ruhtinas-vojevodan miehet ovat vasten jumalallista oikeutta murhanneet kokonaisen kasakkalähetystön. Viisas pää keksii kuitenkin kaikkeen keinot. Mepä emme annakaan noiden maitopartojen, noiden lautasennuolijoiden ja hameidenpalvelijoiden tässä syödä valmista puuroa, vaan täytyy teidän, hyvät herrat, tarpeen tullen todistaa, kuinka kaikki tapahtui ja että hän itse haastoi meidät taisteluun. Minun taas täytyy antaa käsky täkäläiselle kruununvoudille, että hän toimittaisi miehen haudatuksi. Täällä ei tiedetä kuka hän on, ajatellaan että hän on aatelismies, ja hänet haudataan kunniallisesti. Mutta meidän on meidänkin jo lähdettävä matkalle, herra Michal, sillä meidän tulee tehdä ruhtinas-vojevodalle selko matkastamme.