— Vain Skrzetuski on minua kerran hiukan läjähytellyt, mutta kyllä minäkin häntä — silloin kun teidän ruhtinaallinen armonne pani meidät molemmat istumaan arestiin. Muista pitäisi ehkä herra Podbipienta puoliaan minua vastaan, sillä hänellä on yliluonnolliset voimat, ehkä mahdollisesti myöskin Kuszel, jos hänellä olisi paremmat silmät.
— Uskokaa minua, teidän ruhtinaallinen armonne, sanoi Zagloba, — ei kukaan pystyisi kilpailemaan hänen kanssaan.
— No, puolustautuiko Bohun kauvankin?
— Kyllä minulla oli raskas työ, sanoi herra Michal.
— Hän osasi heittää sapelin vasempaankin käteensä.
— Bohun on itse minulle kertonut, keskeytti Zagloba, — että hän harjoituksekseen tappeli Kurcewiczien kanssa päiväkausia ja itse minä Czehrynissä näin, että hän teki sitä muidenkin kanssa.
— Tiedättekö mitä, herra Wolodyjowski, sanoi ruhtinas teeskennellyn vakavana, — lähtekää Zamoscin edustalle, vaatikaa Chmielnicki kaksintaisteluun ja vapauttakaa yhdellä lyönnillä valtakunta kaikista tappioista ja huolista.
— Teidän ruhtinaallisen armonne käskystä lähden, jos vain
Chmielnicki ottaa ryhtyäkseen kanssani taisteluun, vastasi
Wolodyjowski.
Siihen sanoi ruhtinas:
— Me laskemme leikkiä maailman ollessa hukkumaisillaan, mutta Zamosciin täytyy teidän todellakin lähteä. Minulla on kasakkaleiristä tietoja, että heti prinssi Kasimirin vaalin tultua julkaistuksi, Chmielnicki luopuu piirityksestä ja perääntyy Vähävenäjälle. Yhtä mahdollista kuin että hän tekee tämän todellisesta tai teeskennellystä rakkaudesta hänen majesteettiaan kuningasta, kohtaan on, että hänen voimansa Zamoscin luona helposti saattaisi murtua. Teidän täytyy siis lähteä kertomaan Skrzetuskille mitä on tapahtunut, jotta hän kiirehtisi etsimään ruhtinatarta. Sanokaa hänelle, että hän valitsee minun lippujeni alta niin monta sotamiestä kuin hän tarvitsee retkeänsä varten. Samalla lähetän hänelle teidän kauttanne lomaluvan ja annan kirjeen häntä varten. Hänen onnensa on nimittäin minun sydämelläni.