— Aioin vain sanoa: mitä te tarkoitatte? Kuinka sellainen olisi mahdollista.
— Miksei se olisi mahdollista? Ettekö ole aatelismies? Eivätkö sitten kaikki aateliset ole tasa-arvoiset? Eikö jokaisella suurylimyksellä ole etäisiä mies- ja naissukulaisia, jotka naissukulaiset tällainen suurylimys myöhemmin naittaa arvokkaimmille hovilaisilleen. Niinhän esimerkiksi Sienczin Suffczynskin puoliso on joku Wisniowieckien etäinen sukulainen. Kaikki olemme veljiä, herra Michal, kaikki olemme veljiä, vaikka toinen palvelee toistaan, koska me kaikki polveudumme Jafetista. Koko eron tekevät omaisuus ja virat, joihin jokainen voi päästä. Siellä täällä vallitsee kyllä huomattavia eroavaisuuksia aatelisten välillä, mutta rupisenakin on aatelismies sentään aatelia. Minä tarkoitan sellaisia eroavaisuuksia jommoisia esimerkiksi on koirien välillä. Onhan ajokoiria, hienoja vinttikoria tai äänellään ajavia vainukoiria. Huomatkaa kuitenkin, herra Michal, ettemme ollessamme koiramaisia voi olla aatelisia, jollaista häpeää älköön tälle säädylle Herra Jumala salliko tapahtua.
— Te puhutte aivan oikein, sanoi Wolodyjowski, — mutta ovathan
Wisniowieckit melkein kuninkaallista sukua.
— No ettekö sitten te, herra Michal, voi tulla valituksi kuninkaaksi? Minä antaisin ensimäisenä, jos sille päälle tulisin, ääneni teille, herra Zygmunt Skarszewskin tapaan, joka vannoo, että hän tulee äänestämään itseänsä, jollei vain unohdu luupelin ääreen. Kaikki meillä, Jumalan kiitos, perustuu vapaaseen äänestykseen. Muuta estettä meillä ei ole kuin köyhyytemme — syntyperämme ei ole mikään este.
— Siinäpä se juuri on! huoahti herra Michal.
— Mitä tehdä? Meidät on ryöstetty putipuhtaiksi ja me joudumme puille paljaille, jollei valtio toimita meille joitakin tuloja. Puille paljaille! Onko sitten kummaa, että ihminen, vaikka onkin luonnostaan kohtuullinen, mielenmasennuksessaan juo itsensä humalaan. Emmekös lähdekin, herra Michal, ottamaan lasin olutta, että saamme edes hiukan lohtua suruumme.
Näin sanoen he lähtivät vanhaankaupunkiin ja kävivät viinitupaan, jonka ulkopuolella kymmenkunta poikasta seisoi, pidellen tuvassa juovien aatelismiesten turkkeja ja viittoja. He istuutuivat pöytään, käskivät tuoda pullon viiniä ja alkoivat neuvotella, mitä nyt tehtäisiin, kun Bohun on lyöty.
— Jos nyt osoittautuu todeksi, että Chmielnicki luopuu Zamoscin piirityksestä ja että tulee rauha, niin ruhtinatar on meidän.
— Pitäisi kiireen kautta päästä Skrzetuskin luo. Emme me enään lähde hänen rinnaltaan, ennenkuin hän on löytänyt tytön.
— Aivan niin. Lähdemme yhdessä. Mutta nyt ei mitenkään pääse
Zamosciin.