— Ja Skrzetuski siis on hänen mukanaan?
— Aivan oikein, mutta he toimivat itsenäisesti, sillä heidän välillään vallitsee suuri kilpailu, josta myöhemmin kerron teille.
He olivat tulleet tupaan ja Zagloba käski lämmittää kolme tuopillista olutta, senjälkeen läheni hän pöytää, jonka ääreen herrat Wolodyjowski ja Longinus jo olivat istuutuneet. Hän lausui:
— Te, herra Podbipienta, ette tiedä suurinta ja onnellisinta uutista, sitä nimittäin, että me yhdessä herra Michalin kanssa olemme lyöneet kuoliaaksi Bohunin.
Liettualainen hypähti seisoalleen penkiltä. — Oi, lihalliset veljekset, onko se mahdollista?
— Niin totta kuin näette meidät tässä edessänne.
— Ja te löitte hänet kahtia?
— Aivan niin.
— Mikä uutinen, sepä vasta uutinen, hyvä Jumala! puheli liettualainen, lyöden käsiänsä yhteen. — Sanoitteko kahtia? Oikeinko kahtia?
— Kas, minä sain hänet ensinnä oveluudellani haastamaan meidät taisteluun — ymmärrättekö — ja senjälkeen taisteli Michal ensimäisenä häntä vastaan niin että vain — sen sanon teille, hyvät herrat… Hän leikkeli häntä kuin jouluporsasta, paloitteli kuin paistettua kukkoa, ymmärrättekö?