— Hyvä on, antakaa kasakan tulla.
Hetken perästä avautui ovi ja pitkävartaloinen, mustapartainen mies seisahtui tuvan kynnykselle.
— Kuka olet? kysyi Kisiel.
— Jan Skrzetuski, Punavenäjän vojevodaruhtinaan husaariupseeri.
Kastellaani Brzozowski, herra Kulczynski ja jahtimestari Krzetowski hypähtivät ylös istuimiltaan. Kaikki olivat he edellisenä vuonna palvelleet ruhtinaan väessä Machnowkan ja Konstantinowin luona ja tunsivat herra Janin varsin hyvin. Krzetowski oli lisäksi hänen sukulaisiaan.
— Totta totisesti, sehän on herra Skrzetuski, toistivat he.
— Mitä te täällä teette ja kuinka olette tullut tänne? kysyi
Krzetowski, vetäen hänet syleilyynsä.
— Talonpojan puvussa, kuten herrat näkevät, sanoi Skrzetuski.
— Herra vojevoda, huudahti kastellaani Brzozowski, — tämä on uljain ritari ruhtinasvojevodan lippukunnasta, kuuluisa koko sotajoukossa.
— Toivotan hänet kiitollisin sydämin tervetulleeksi, sanoi Kisiel, — ja varmaan hän on rohkea mies, kun on uskaltanut tulla meidän luoksemme.