— Mutta tehän ette ole nähnyt häntä, herra Jan. — Muistan hänen myöskin sanoneen, että hän on matkalla teidän luoksenne Zamosciin.
— En voinut Zamoscissa odottaa hänen tuloansa. Varmaan hän on Zbarazissa, mutta minulle oli tärkeää saavuttaa komisaarit ja niin ollen en palannut Kamieniecistä Zbaraziin enkä nähnyt häntä. Jumala yksin tietää, onko sekään totta, mitähän aikoinaan kertoi minulle ruhtinattaresta. Hän oli muka ollessaan Bohunin vankina salaa kuunnellut ja siten saanut tietää Bohunin piiloittaneen ruhtinattaren Jampolin taakse ja myöhemmin aikovan viedä hänet Kiovaan. Ehkäpä se ei ollut totta enempää kuin muukaan mitä Zagloba on sanonut.
— Miksi sitten lähdette Kiovaan?
Skrzetuski vaikeni. Ei kuulunut muuta kuin tuulen vihellys ja ulvonta.
— Kysyn sitä siksi, jatkoi jahtimestari ja pani sormen otsalleen, — että jos Bohun ei ole surmattu, niin voitte helposti joutua hänen käsiinsä.
— Siksipä minä lähdenkin häntä hakemaan, vastasi Skrzetuski synkästi.
— Miten niin?
— Meidän välillämme tulkoon Jumalan tuomio.
— Mutta hän ei ryhdy teidän kanssanne taisteluun, — vaan antaa yksinkertaisesti panna teidät köysiin ja surmauttaa teidät tai myy tatareille.
— Minä olen komisaarien mukana, heidän suojajoukossaan.