— Minä kuljen komisaarien mukana.
— No, mukavaa, että olet vanha tuttava.
— Jos se sinusta on mukavaa, niin tee minulle palvelus ja minä olen siitä sinulle aina kiitollinen.
— Millainen palvelus?
— Sano minulle missä on nykyään Bohun, tuo kuuluisa atamani, joka ennen oli Perejaslawin rykmentissä, mutta jolla nykyään varmaan on rykmentissämme mitä korkein arvo.
— Vaikene, vastasi uhkaavasti Jaszewski. — Onnesi on, että olemme vanhoja tuttavia ja että olen juonut sinun kanssasi, sillä muuten olisin tällä nuijalla lyönyt sinut kuoliaaksi tuonne lumelle.
Skrzetuski katsahti häneen hämmästyneenä ja pusersi, päättäväinen mies kun oli, nuijaa kädessään.
— Oletko tullut hulluksi?
— En ole tullut hulluksi enkä tahdo sinua uhata, mutta Chmielin käsky on, että jos joku teistä, vaikkapa komisaarikin, kysyisi jotakin, niin hänet heti paikalla on tapettava. Jollen minä sitä tee, niin tekee sen joku muu ja siksi minä hyväntahtoisuuttani nyt varoitan sinua.
— Minähän kysyn sitä aivan yksityisessä asiassa.