— Pyydä minulta mitä tahdot!
Puna kohosi Skrzetuskin kalpeille kasvoille. Oli hetken hiljaisuus.
— Älä pelkää, sanoi Chmielnicki, — minun sanani ei ole savua. Pyydä mitä tahdot, kun et vain pyydä sellaisia asioita, jotka ovat Kisielin omia.
Chmielnicki oli juopuneenakin aina oma itsensä.
— Koska minulla on lupa käyttää hyväkseni sitä suopeutta, jota tunnet minua kohtaan, herra hetmani, niin pyydän sinulta oikeutta. Eräs sinun päälliköistäsi on tehnyt minulle vääryyttä…
— Pää poikki häneltä! sanoi Chmielnicki, katkaisten Skrzetuskin puheen.
— Siitä ei ole kysymys, vaan käske hänen antautua kaksintaisteluun kanssani.
— Pää häneltä poikki! toisti hetmani. — Kuka hän sitten on?
— Bohun.
Chmielnicki alkoi räpytellä silmiään, sitten hän iski nyrkin otsaansa.