— Kyllä. Minä olen Siczin kasakka. Me olemme valinneet isä Chmielnickin hetmaniksi ja nyt on kuningas lähettänyt hänelle nuijan ja lipun.
— Siinä nyt näette, herra Michal, sanoi Zagloba, — enkös minä sanonut, että täytyy panna vastalause.
— Mistä kasakkayhdyskunnasta te olette?
— Mirhorodin, mutta sitä ei enään ole olemassa.
— Mitenkä sen sitten on käynyt?
— Herra Czarnieckin husaarit tuhosivat sen Keltaisen Veden luona.
Minä ja ne jotka säilyivät, olemme nyt Doniecin komennossa. Herra
Czarniecki on oivallinen sotilas, hän on meillä vankina. Häntä
pyysivät komisaarit vapaaksi.
— Meilläkin on teikäläisiä vankeja.
— Niin varmaan onkin. Kiovassa sanottiin, että paras kasakka on ljahien vankina, vaikka toiset väittivät hänen saaneen surmansa.
— Kuka hän sitten on?
— Oi, kuuluisa atamani Bohun.