Nyyhkytys puistatutti herra Zagloban paksua ruumista. Toiset valittivat hekin. Kellot soivat.
Vihdoin rauhoittui Zagloba. Olisi saattanut luulla, että hän tuskasta väsyneenä ehkä oli nukahtanut siihen polvilleen. Mutta hän nousi hetken perästä ja istuutui puusohvalle. Hän oli nyt kuitenkin kuin toinen ihminen, silmät olivat punaiset ja verettyneet, pää oli painunut rinnalle ja alahuuli riippui. Kasvot olivat hervottomat ja ikäänkuin homehtuneet, näytti todellakin siltä kuin entinen kopea, joviaalinen mielikuvituksen mies, Zagloba, olisi kuollut ja jäljelle jäänyt vain iän kokoonpainama, uupunut vanhus.
Samassa tunkeutui ovea vartioivan palvelijan vastalauseista huolimatta huoneeseen herra Podbipienta ja valittelut alkoivat uudestaan. Liettualainen muisteli Rozlogia ja ensimäistä kohtausta ruhtinattaren kanssa, hänen suloaan, nuoruuttaan ja ihanuuttaan. Myöskin hän muisti, että on eräs heitä kaikkia onnettomampi, nimittäin sulhanen, Skrzetuski, ja hän alkoi pieneltä ritarilta kysellä häntä.
— Skrzetuski jäi ruhtinas Koreckin luo Koreciin, sieltä hän läksi
Kiovaan ja makaa siellä sairaana, tajuttomassa tilassa, kertoi herra
Wolodyjowski.
— Eikö meidän pitäisi mennä hänen luoksensa kysyi liettualainen.
— Sinne ei tarvitse mennä, vastasi Wolodyjowski. — Ruhtinaan lääkäri kyllä takaa, että hän paranee. Herra Suchodolski, ruhtinas Dominikin eversti ja Skrzetuskin hyvä ystävä on siellä, siellä on myöskin meidän vanha Zacwilichowski. Molemmat he hoitavat häntä. Häneltä ei puutu mitään, hän kyllä alituisesti hourailee, mutta tajuttomuus ehkä onkin hänelle parempi.
— Suuri Jumala, sanoi liettualainen, — oletteko omin silmin nähnyt
Skrzetuskin?
— Olen. Mutta en olisi häntä tuntenut, jollei minulle olisi sanottu, että hän se on, niin ovat tuska ja tauti hänet runnelleet.
— Tunsiko hän teidät?
— Varmaan, vaikkei hän mitään sanonut, sillä hän hymyili ja nyökäytti päätään. Minut valtasi sellainen sääli, etten voinut siellä viipyä. Ruhtinas Korecki aikoo lippukuntineen tulla tänne Zbaraziin ja Zacwilichowski hänen kanssaan, mutta herra Suchodolski kiroilee tätä lähtöä, sillä hän on ruhtinas Dominikilta saanut päinvastaiset käskyt. Nämä herrat juuri tuovat tänne Skrzetuskin, jollei nyt sairaus käy ylivoimaiseksi.