— Mutta mistä te olette saaneet tiedot ruhtinattaren kuolemasta? jatkoi herra Longinus. — Eiväthän nuo kavaljeerit ole niitä tuoneet, lisäsi hän, osoittaen ruhtinaita.
— Eivät, nämä ruhtinaat saivat sattumalta tietää kaikki Korecissa, jonne Vilnon vojevoda oli lähettänyt heidät tuomaan apujoukkoja. Tänne he taas tulivat yhdessä minun kanssani, sillä heillä oli kirjeitä, myöskin meidän ruhtinaalle vojevodalta. Sota on varma asia eikä komissioonista enään tule mitään.
— Sen me jo tiedämme, mutta sanokaa, kuka teille on kertonut ruhtinattaren kuolemasta.
— Minulle sen kertoi Zacwilichowski ja hän oli saanut tiedon Skrzetuskilta. Skrzetuskille oli Chmielnicki antanut luvan hakea ruhtinatarta Kiovasta ja itse metropoliitan oli avustettava häntä. He hakivat siis pääasiassa luostareista, sillä eloon jääneet meikäläiset piiloittelivat niissä. He arvelivat, että Bohun varmaan oli sijoittanut ruhtinattaren johonkin luostariin. Niin he siis hakivat ja hakivat ja toivoivat parasta, vaikka he saivatkin tietää, että rahvas Hyvän Nikolain luostarissa oli tukahuttanut savuun kaksitoista neitoa. Itse metropoliitta vakuutti, ettei Bohunin morsiamelle toki ole voitu tehdä mitään pahaa, kunnes huomattiin, että oli aivan päinvastoin.
— Oliko hän sitten Hyvän Nikolain luostarissa?
— Oli.
— Skrzetuski tapasi herra Joachim Jerliczin piiloutuneena erääseen luostariin ja niinkuin hän yleensä oli kaikilta kysellyt ruhtinatarta, niin kyseli hän häneltäkin. Herra Jerlicz kertoi hänelle silloin, että oli ollut joitakin neitoja, jotka kasakat olivat ryöstäneet ja joista kaksitoista oli jäänyt Hyvän Nikolan luostariin. Nämä olivat myöhemmin tukahutetut savuun ja heidän joukossaan oli ollut myöskin ruhtinatar Kurcewicz. Kun herra Jerlicz kuitenkin on luulosairas ja alituisesta pelosta puolihullu, niin ei Skrzetuski uskonut häntä ja käski vielä uudestaan ottaa asiasta selkoa Hyvän Nikolain luostarissa. Onnettomuudeksi eivät nunnat, joista heistäkin oli kolme tukahutettu samaan kammioon, muistaneet nimiä, mutta kuullessaan Skrzetuskin kuvauksen ruhtinattaresta, he sanoivat, että siellä oli ollut juuri sellainen. Silloin matkusti Skrzetuski pois Kiovasta ja sairastui heti senjälkeen.
— Ihme, että hän vielä elää.
— Hän olisikin varmaan kuollut, jollei se vanha kasakka, joka oli hoitanut häntä vankeuden aikana Siczissä ja sittemmin toi häneltä tänne kirjeen, palattuaan olisi jälleen auttanut häntä etsimistyössä. Kasakka vei Skrzetuskin Koreciin ja jätti hänet Zacwilichowskin huostaan.
— Suojelkoon häntä Jumala, sillä hänelle varmaan ei missään enään ole lohdutusta, sanoi Longinus.