— Mutta sinä varmaan häntä halveksit, kun suvaitsit häntä sillä tavalla nylkeä. Aijai, Rzendzian, Rzendzian, et sinä kuole luonnollisella kuolemalla.
— Kullekin on määrätty oma kohtalonsa hyvä herra, mutta onhan vihollisen petkuttaminen kiitettävä ja Jumalalle otollinen asia.
— Ei sitä luetakaan sinulle moitteeksi, mutta ahneutesi luetaan. Sinulla on aatelismiehelle sopimaton talonpojan vaisto ja siitä sinä varmaan-joudut kadotukseen.
— En surkeile uhrata kynttilää kirkkoon, jos minun on niihin aikoihin onnistunut ansaita. Pitäähän Jumalallakin olla minusta hyötyä ja siunaahan hän sitten minua eteenpäin. Mutta minä autan vanhempiani ja se kumminkaan ei ole synti.
— Käänsi tuota veitikkaa kuinka tahansa, niin ei se mene nurin enempää kuin pelinoppa! huudahti, Wolodyjowskiin vedoten, herra Zagloba. — Minä tässä jo pelkäsin, että oveluuteni menee minun mukanani hautaan, mutta näen, että tuo mokoma tuossa on paljon suurempi veitikka kuin minä. Tuon pojan viekkauden avulla vapautamme me ruhtinattaremme Bohunin vankeudesta Bohunin suostumuksella ja Burlajn ratsujen avulla. Onko mokomaa ennen nähty! Mutta päältäpäin katsellen ei siitä pojasta antaisi kolmea ropoa.
Rzendzian hymähti tyytyväisenä ja vastasi:
— Onkos se sitten meille pahaksi, hyvä herra?
— Sinä miellytät minua ja jollet olisi niin ahne, niin ottaisin sinut palvelukseeni. Mutta koska kerran olet petkuttanut Burlajn, niin annan minä sinulle anteeksi senkin, että kutsuit minua juopoksi.
— Enhän minä teitä nimittänyt siksi, vaan Bohun.
— Jumala onkin häntä siitä rangaissut, sanoi Zagloba.