— Herra…
— No mitä? kysyi Zagloba, tyytymättömänä siitä että hänen ajatustensa kulku oli katkaistu.
— Näittekö, susi pujahti tuolta editsemme.
— Ja entä sitten.
— Mutta olikohan se vain susi?
— Mene ja suutele sitä kuonoon.
Samassa pysäytti Wolodyjowski hevosensa.
— Emmehän vain ole eksyneet tieltä? kysyi hän. — Sillä meidän pitäisi jo tulla perille.
— Ei, sanoi Rzendzian, — me ratsastamme aivan niinkuin Bohun neuvoi.
— Kunpa tämä kaikki Jumalan avulla jo olisi ohitse.