— Bohunin ystäviä.
— Sievä noita, mutisi viiksiensä lomitse herra Michal.
— Mitä varten te olette tulleet tänne?
— Tässä on turvanuija, puukko ja sormus. Tiedäthän mitä ne merkitsevät.
Jättiläisnainen otti merkit käteensä, katseli niitä tarkkaan ja sanoi sitten:
— Oikeita ovat. Oletteko te hakemassa ruhtinatarta?
— Olemme. Onko hän terveenä?
— On. Mutta miksei Bohun itse tullut?
— Bohun on haavoitettu.
— Haavoitettuko? Minä olenkin nähnyt sen myllyssä.