— Czeremys, Czeremys, sanoi hän, tahtoen kääntää toveriensa huomion kääpiöön.
— Mitä sinä häntä huudat? Häneltähän on katkaistu kieli.
— En minä häntä huuda, ihmettelen vain hänen pientä kokoansa. Ethän sinä lähde hänen luotaan — hänhän on sinun miehesi.
— Hän on minun koirani.
— Oletteko te kahden rotkossa?
— Olemme kahden — ruhtinatar kolmantena.
— Se on hyvä. Ethän sinä lähde hänen luotaan.
— Lähden teidän kanssanne, johan sinulle sanoin.
— Mutta minäpä sanon sinulle, että jäät tänne. Pojan äänessä oli jotakin, joka teki jättiläisnaisen levottomaksi ja hän kääntyi paikallaan, sillä epäilys oli yhtäkkiä vallannut hänet.
— Mitä sinä nyt? sanoi hän.