— Kas tätä vain, vastasi Rzendzian ja pamautti pistolistaan niin likeltä, että noita hetkeksi joutui kokonaan savun peittoon.
Horpyna taipui taaksepäin, kädet hajallaan. Hänen silmänsä menivät nurin, luonnoton korina pääsi hänen kurkustaan, hän horjahti ja kaatui pitkin pituuttaan selälleen.
Samassa hetkessä löi herra Zagloba sapelillaan Czeremysiä päähän niin että luut rusahtivat terän alla. Ruma kääpiö ei päästänyt valitustakaan, hän lysähti keräksi niinkuin mato ja alkoi sitten täristä. Sormet hänen käsissään vuoroin avautuivat, vuoroin sulkeutuivat, ikäänkuin kuolevan ilveksen kynnet.
Zagloba pyyhki vaippansa liepeeseen höyryävän sapelinsa, Rzendzian hypähti hevosen selästä, otti kiven maasta ja heitti sen Horpynan leveille rinnoille sekä alkoi sitten hakea jotakin hänen poveltaan.
Jalat noidan jättiläisruumiissa ponnistivat vielä maata vastaan. Kouristus rumensi kauheasti hänen kasvojaan ja hänen ulkonevalla hampaillansa näkyi verinen vaahto. Kurkusta kuului kumeaa korinaa.
Poika otti nyt poveltaan kappaleen vihittyä liitua, piirsi sillä kiveen ristin ja sanoi:
— Nyt ei hän enään nouse. Sitten hän astui satulaan.
— Hevosen selkään! komensi herra Wolodyjowski. He kiidättivät kuin vihuri pitkin rotkon keskellä juoksevaa puroa, ratsastivat ohi siellä täällä tien varrella kasvavien tammien. Vihdoin oli heidän silmiensä edessä maja. Kauvempana näkyi korkea mylly, jonka kostea pyörä välkkyi kuin punainen tähti auringon paisteessa. Majan luona oli kaksi mustaa, tavattoman suurta koiraa. Ne olivat köysillä sidotut nurkkiin, tempoivat siinä köysiään ja koettivat vimmatusti haukkuen ja ulvoen päästä tulevien kimppuun. Herra Wolodyjowski ratsasti edellä ja saapui ensimäisenä paikalle. Hän hyppäsi hevosen selästä, juoksi ovelle, potkaisi sen auki ja tuli, sapeli helisten, eteiseen.
Porstuan oikealla puolella näkyi avonaisesta ovesta iso tupa, joka oli täynnä lastuja. Keskellä lattiaa oli liesi. Tupa oli täynnä savua. Vasemmalle johtava ovi oli suljettu. Siellä hän varmaan on, ajatteli herra Wolodyjowski ja hyökkäsi ovelle.
Hän kopeloi, avasi oven, tuli kynnykselle ja pysähtyi siihen kuin naulittuna.