— Mikä ystävä?
— En näe, en tiedä onko se vanha vai nuori.
— Vanha, varmaan vanha.
— Ehkäpä se on vanha.
— Minä tiedän kuka hän on! Hän on jo kerran minut pettänyt. Vanha aatelismies, jolla on harmaa parta ja valkea silmä. Turma hänet periköön. Mutta ei hän ole minun ystäväni.
— Hän hiipii sinun kimppuusi. Taas näen: odotappa, nyt näkyy jo ruhtinatarkin. Hänellä on ruususeppele päässä, yllään valkea puku ja hänen yläpuolellaan on haukka.
— Se olen minä.
— Ehkäpä sinäkin. Haukka tai jotakin sellaista… niin, haukka.
— Se olen minä.
— Odotappas… Nyt ei enään näy… Tammipyörässä, valkeassa vaahdossa… Ohhoh, paljon sotaväkeä, paljon kasakoita, oi paljon, niinkuin metsässä puita, niinkuin ohdakkeita arolla. Ja sinä olet kaikkien yläpuolella, sinun edessäsi kannetaan kolmea hevoshäntälippua…