— Onko ruhtinatar minun luonani?
— Ei ole, sinä olet leirissä.
Taas syntyi hetken vaitiolo, pyörä humisi niin että koko mylly vapisi.
— Hohhoh, kuinka paljon täällä on verta, kuinka paljon ruumiita ja susia niiden kimpussa. Ja korppeja. Ja rutto liikkuu niiden yläpuolella. Pelkkiä ruumiita, pelkkiä ruumiita, yhä vain pelkkiä ruumiita. Ei näy mitään muuta kuin verta.
Yhtäkkiä puhalsi tuulenhengähdys sumun pyörän ympärille ja samassa ilmestyi ylemmälle paikalle myllyn taakse ruma Czeremis, puukimppu hartioillaan.
— Czeremis, pane kiinni sulku, huusi tyttö.
Sen sanottuaan lähti hän pesemään käsiänsä ja kasvojansa purossa.
Sillaikaa pidätti kääpiö veden ryöpyn.
Bohun jäi istumaan mietteisiinsä. Vihdoin hän heräsi Horpynan tuloon.
— Etkö sinä nähnyt mitään muuta? kysyi hän.
— Sen näin, mikä tuli esille, mutta en mitään muuta.