— Ethän vain valehtele?
— Veljeni pään kautta: minä olen puhunut totta. Hänet pannaan paaluun ja härjillä vedetään häntä jaloista. Minun on häntä sääli, mutta oi, ei yksin hänelle ole määrätty kuolema. Kuinka paljon ruumiita tuli näkyviin, en ole koskaan nähnyt niin paljon. Maailmassa syttyy suuri sota.
— Ja sinä näit haukan hänen päänsä yläpuolella?
— Niin näin.
— Ja hänellä oli seppele päässä?
— Seppele päässä ja valkea puku yllä.
— Mutta mistä sinä tiedät, että minä olen tuo haukka? Minähän kerroin sinulle tuosta nuoresta ljahista, aatelismiehestä. Ehkäpä se on hän?
Tyttö rypisti kulmakarvojansa ja vaipui ajatuksiinsa.
— Ei, sanoi hän hetken perästä, pudistaen päätänsä, — jos, se olisi ollut ljahi, niin se olisi ollut kotka.
— Jumalan kiitos, Jumalan kiitos. Minä riennän nyt poikien luo ja käsken heidän valmistaa ratsut lähtöön. Yöllä lähdemme.