Herra Wolodyjowski luki läpi kirjeen ja huudahti:
— Nimitys toiseksi päälliköksi!
Hän tarttui Skrzetuskia kaulaan ja suuteli häntä molemmille poskille.
Varsinainen eli toinen päällikkö husaarilippukunnassa oli miltei korkea sotilaallinen arvohenkilö. Siinä lippukunnassa, jossa herra Skrzetuski palveli, oli ratsumestarina eli ensimäisenä päällikkönä itse ruhtinas ja nimellisenä toisena päällikkönä herra Suffczynski, jo vanha mies ja vakinaisesta palveluksesta aikoja sitten eronnut. Herra Jan oli todellisuudessa jo kauvemman aikaa hoitanut näitä molempia virkoja, mikä muuten tapahtui useasti tämänkaltaisissa lippukunnissa, joissa molemmat ensimäiset upseerinvirat olivat melkein vain nimellisiä arvoja. Kuninkaallisen lippukunnan ratsumestarina oli itse kuningas, Puolan ensimäisen piispan eli primaksen lippukunnassa itse primas, toisen päällikön virkaa kummassakin lippukunnassa hoitivat korkeat hovin arvohenkilöt. Mutta todellisuudessa johtivat lippukuntia niinsanotut luutnantit eli päällikönsijaiset, joita sentakia tavallisessa puheessa nimitettiin kapteeneiksi tai eversteiksi. Tällaiseksi todelliseksi toiseksi päälliköksi oli herra Jan nyt tullut. Mutta todellisen viran haltiuden ja tavallisessa puheessa käytetyn arvonimen välillä oli kuitenkin suuri eroitus. Nyt tuli nimityksensä perustuksella herra Skrzetuski olemaan ruhtinaan ja Vähävenäjän vojevodan ensimäisiä upseereja.
Mutta kun ystävät, toivottaessaan hänelle onnea uuden kunnianosoituksen johdosta, olivat ilosta sulaa, niin Skrzetuskin kasvot eivät hetkeksikään muuttuneet vaan pysyivät yhtä ankaroina ja kivisinä, sillä kunnianosoituksia ja arvoja, jotka olisivat voineet ne kirkastaa, ei enään ollut maailmassa.
Hän nousi kuitenkin ja läksi kiittämään ruhtinasta. Mutta sillaikaa käveli pikku Wolodyjowski hänen kortteerissaan käsiään hieroen.
— Niin, niin, puheli hän, — nimitetty toiseksi päälliköksi husaarilippukuntaan. Sellainen on niin nuorena tuskin vielä tullut kenenkään osaksi.
— Kunpa Jumala vain antaisi hänelle takaisin hänen onnensa, sanoi
Zagloba.
— Niin, siinäpä se on, siinäpä se on. Huomasitteko, ettei mikään hänessä edes värähtänyt.
— Hän olisi mieluummin luopunut koko kunniasta, sanoi herra Longinus.