— Hyvät herrat, huokasi Zagloba, — onko se kummaa! Minä olisin sen tytön tähden antanut kaikki ne viisi sormeani, joilla valloitin lipun.
— Aivan niin.
— Mutta varmaan on herra Suffczynski kuollut, huomautti Wolodyjowski.
— Varmaan hän on kuollut.
— Kukas nyt saa luutnantinviran? Vänrikki on vielä nuori, hänhän on ollut virassa vasta Konstantinowin taistelusta lähtien.
Tämä kysymys jäi ratkaisematta, mutta vastauksen siihen toi palatessaan Skrzetuski itse.
— Hyvä herra, sanoi hän herra Podbipientalle, — ruhtinas on nimittänyt teidät päällikönsijaiseksi, luutnantiksi.
— Herra Jumala! vaikeroi herra Longinus, pannen kätensä yhteen kuin rukousta varten.
— Yhtä hyvin hän olisi voinut nimittää sille paikalle hänen inflantilaisen tammansa, murisi Zagloba.
— No entä tiedusteluretki? kysyi herra Wolodyjowski.