Zagloba alkoi nyt nyökytellä ja käännellä päätään niinkuin ihminen tekee, joka ei mitenkään saa torjutuksi luotaan määrättyä ajatusta. Vihdoin hän puhkesi puhumaan:
— Aivan toinen ajatus on kuin onkin iskenyt päähäni ja minun täytyy nyt päästää se irralleen teidän eteenne, koska se on minulle aivan sietämätön: ette suinkaan te ole huomanneet, että Skrzetuski jo jonkun aikaa on käyttäytynyt — jollei hän teeskentele — ikäänkuin hän vähimmin meistä kaikista ajattelisi tyttöraukan pelastamista.
— Hänen luontonsa, vastasi Wolodyjowski, — on kuin onkin nyt kerta kaikkiaan sellainen, ettei hän ilmaise sydämensä asiaa kenellekään. Hän ei koskaan ole ollut toisenlainen.
— Olkoonpa niin, mutta muistattehan, että kun me osoitimme hänelle toivon tien, niin hän vain sanoi: Jumala teitä palkitkoon! Ja sanoi sen sekä minulle että teille niin välinpitämättömästi, negligenter, ikäänkuin olisi ollut kysymys mistä pikku asiasta hyvänsä. Tällainen olisi, Jumala nähköön, hänen puoleltansa kiittämättömyyttä, sillä ei edes yhdelle härännahalle mahtuisi kirjoitettuna, kuinka paljon tuo raukka on itkenyt ja kaivannut häntä. Minä olen omin silmin sen nähnyt.
Wolodyjowski pudisteli päätään. — On aivan mahdotonta, ettei Skrzetuski välittäisi hänestä. Ensi kerralla, kun tuo paholainen oli ryöstänyt tytön Rozlogista, oli Skrzetuski niin epätoivoissaan, että me pelkäsimme hänen järkeänsä. Tällä kertaa hän kyllä on osoittanut suurempaa malttia. Ja hyvä onkin, että Jumala on valanut levon hänen sieluunsa ja antanut hänelle lisää voimia. Vilpittöminä ystävinä täytyy meidän siitä iloita.
Sen sanottuaan kannusti Wolodyjowski hevostaan ja ratsasti lähemmä Skrzetuskia, mutta Zagloba jäi vaieten ajamaan herra Podbipientan vieressä.
— Ettekö tekin ole samaa mieltä kuin minä, että jollei olisi rakkautta, niin ei maailmassa tapahtuisi mitään pahaa.
— Ihminen nyt kerta ei pääse kohtalosta, minkä Jumala on hänelle määrännyt, vastasi liettualainen.
— Te ette ensinkään puhu siitä asiasta mitä minä tarkoitan. Niin, se on eri asia ja tuo toinen on eri asia. Miksi Troija hävitettiin, häh? Eikös sitäkin sotaa käyty vaalean hiuspalmikon takia. Chmielin teki mieli Czaplinskin rouvaa, tai ehkä mahdollisesti Czaplinski halusi Chmielnickin rouvaa, ja me saamme tapella heidän syntisten himojensa takia.
— Niin, siinä oli kysymys luvattomasta rakkaudesta, mutta on myöskin oikeaa rakkautta, joka tulee Jumalan kunniaksi.