— Minä lähden Zinkowin kautta Solodkowcea kohden ja mikäli
mahdollista vielä kauvemmaksikin, sanoi Skrzetuski, — ja te, herra
Podbipienta, lähtekää te suoraan Tatarzyskan suuntaan, sinä taas,
Michal, lähdet Kupiniin päin ja herra Zagloba yrittää Zbruczille
Satanowin tienoilla.
— Minäkö? sanoi herra Zagloba.
— Juuri te, te olette kekseliäs ja ovela. Arvelin että mielellänne ryhtyisitte tähän yritykseen, mutta jollette tahdo, niin tulee neljättä osastoa johtamaan vahtimestari Kosmacz.
— Niin, tulee johtamaan, mutta minun komennossani! huudahti Zagloba, jonka turhamaisuutta heti tyydytti ajatus, että hän olisi erityisen osaston johtajana. — Kun minä kysyin minkätähden, niin tein sen vain siksi, että tuntui vaikealta erota teistä!
— Totta kai teillä on kokemusta sota-asioissa? kysyi Wolodyjowski.
— Minullako kokemusta? Silloin kun minä jo johdin suurempia tiedusteluosastoja kuin koko tämä joukko, silloin ei vielä yksikään haikara ollut ajatellut teidän lahjoittamistanne isällenne ja äidillenne. Koko elämäni olen palvellut sotaväessä ja palvelisin vieläkin, jollei kerran homehtunut korppu olisi pysähtynyt vatsaani kolmeksi vuodeksi. Minun piti lähteä hakemaan vastamyrkkyä Galatasta, mutta siitä vaelluksesta kerron herroille toisen kerran yksityiskohtaisesti.
— Lähtekää siis ja levittäkää edellänne tietoa, että Chmielnicki jo on lyöty ja että ruhtinas on marssinut Proskirowin ohi, sanoi herra Skrzetuski. — Älkää ottako mitään vankeja, mutta jos tapaatte tiedustelujoukkoja Kamieniecistä, niin koettakaa saada käsiinne miehiä, jotka voisivat antaa tietoja Krywonosista, sillä ne jotka tähän asti ovat joutuneet meidän haltuumme, antavat aivan vastakkaisia tietoja.
— Jospa minä tapaisinkin itse Krywonosin, jos hänelle sattumalta olisi tullut halu lähteä vakoilumatkalle, niin minä antaisin hänelle pippuria ja inkivääriä! Älkää pelätkö, hyvät herrat, kyllä minä opetan roistot laulamaan, niin, vieläpä tanssimaankin.
— Kolmen päivän perästä yhdymme sitten kaikki Jarmolincessa, mutta nyt lähtee jokainen omalle taholleen, sanoi Skrzetuksi. — Pyydän kuitenkin, että säästätte miehiä.
— Kolmen päivän perästä Jarmolincessa! toistivat Zagloba,
Wolodyjowski ja Podbipienta.