— En tiedä, sillä he ovat kaukana. Jos me piiloittaudumme näiden kallioiden taakse, niin voimme äkkiarvaamatta hyökätä heidän päällensä, sillä tuosta kulkee heidän tiensä. Jos heidän joukkonsa on liian suuri, niin ei ole herra Wolodyjowskikaan kaukana. Kun hän kuulee ammunnan, niin hän rientää avuksi.
Herra Zagloban päähän meni rohkeus yhtäkkiä kuin viini. Ehkäpä juuri epätoivo antoi hänelle toiminnan halun, tai ehkä myöskin toivo, että herra Wolodyjowski vielä on lähellä ja voi tulla avuksi. Hän väläytti nyt paljastettua miekkaansa ja tuijotti julmana joukkoonsa:
— Piiloon kallioitten taa! Hyökkäämme sitten heidän kimppuunsa äkkiarvaamatta ja näytämme niille konnille…
Ruhtinaan lujakuriset sotamiehet käänsivät heti paikalla ratsunsa kallioitten suojaan ja asettuivat silmänräpäyksessä taistelurintamaan, valmiina odottamattomaan hyökkäykseen.
Kului hetkinen. Vihdoin alkoi kuulua lähenevien ihmisten puheensorinaa, kaiku toi paikalle iloisten laulujen säveliä ja hetken perästä kuului väijyksissä olevien korviin viulujen, säkkipillien ja helistimien ääniä. Vahtimestari lähestyi uudelleen herra Zaglobaa ja sanoi:
— Herra komendantti, eivät nuo ole sotaväkeä eivätkä kasakoita, se on hääjoukko.
— Hääjoukkoko? sanoi Zagloba. — No, kyllä minä olen heidän pelimanninaan. Odottakootpa!
Sen sanottuaan hän kannusti hevostaan. Hänen jäljessään tulivat sotamiehet ja asettuivat riviin tielle.
— Seuratkaa! huusi Zagloba kauhealla äänellä. Rivi lähti ajamaan ravia, sitten täyttä neliä ja, ympäröityään kallion, asettui se yhtäkkiä hämmästyneen ja odottamattomasta näystä pelästyneen ihmisjoukon eteen.
Siinä oli todellakin talonpoikainen hääjoukko. Edellä ratsastivat säkkipillin-, teorban- ja viulunsoittajat sekä kaksi rumpalia, kaikki hiukan juovuksissa ja vinguttaen kolomyjka-nimisen hyppytanssin säveltä. Heidän jäljessänsä kulki morsian, upea tyttö tummassa hameessa, tukka hajallaan hartioilla. Hänen ympärillään ajoivat morsiustytöt, lauluja laulaen ja heiluttaen käsilleen pujotettuja seppeleitä. Kaikki tytöt olivat hevosten selässä, istuen miehen tapaan, yllä parhaimmat pukunsa ja koristettuina kedonkukkasilla. Kaukaa näyttivät he kasakkaparvelta. Toisessa rivissä ajoi oivallisen ratsun selässä sulhanen keskellä sulhaspoikia, jotka kuljettivat seppeleitä pitkien, keihäännäköisten riukujen nenissä. Saattueen jälkipäässä tulivat morsiusparin vanhemmat ja vieraat, kaikki ratsain. Viina-, sima- ja oluttynnyrejä kuljetettiin kevyillä rattailla, joiden pohjalle oli pantu olkia. Ne pitivät epätasaisella, kivisellä tiellä hauskaa kolinaa.