— Oletko tullut hulluksi, vai mitä? Iske tulta, Vasil, täällä on pimeä kuin metsässä.
Syntyi hetken äänettömyys. Vasil haki nähtävästi taulaa ja piitä, mutta toinen kasakka huusi hillityllä äänellä:
— Herra aatelismies, vastatkaa!
— Suutele koiraa korville, mutisi Zagloba. Samassa sähähti rauta piitä vastaan. Siitä lensi parvi kipinöitä, jotka hetkeksi valaisivat navetan pimeän sisustan sekä kasakkain päät, joiden yli oli heitetty kukkeli. Mutta sitten syntyi entistä syvempi pimeys.
— Ei ole, ei ole, huusivat äänet tuskaantuneina. Nyt hypähti yksi kasakoista ovelle.
— Isä Holody, isä Holody!
— Mikä on? kysyi sadanpäämies, tullen ovelle.
— Ljahi ei ole täällä.
— Kuinka ei ole?
— Hän on mennyt maan sisään. Häntä ei ole missään. Jumal'avita, me iskimme tulta eikä ole.