— Sehän on mahdotonta. Kyllä atamani teille näyttää. Paennut vai mitä? Oletteko te torkkuneet?
— Ei, isä, emme me ole torkkuneet. Tältä puolelta ei hän ole päässyt navetasta.
— Hiljaa, älkää herättäkö atamania. Jos hän ei ole lähtenyt pakoon, niin hän varmaan on jossakin täällä. Oletteko hakeneet kaikkialta?
— Olemme.
— Entä ullakolta?
— Mitenkä hän olisi voinut sinne kiivetä, kun hän oli köysissä.
— Hölmö, jollei hän olisi päässyt köysistä irti, niin hän olisi täällä. Hakekaa parvelta, iskekää tulta.
Jälleen säkenöivät kipinät. Sanoma levisi nopeasti kaikkien vartioiden kesken. Kasakat juoksivat navettaa kohden kiireellä, joka näin erinäisissä tapauksissa oli tavallinen. Kuului nopeita askelia, nopeita kysymyksiä ja vielä nopeampia vastauksia. Neuvot risteilivät toisiaan niinkuin miekat koskettavat toisiaan taistelussa.
— Parvelle, parvelle!
— Mutta vartioikaa ulkoa.