— Älkää herättäkö atamania, sillä silloin käy hullusti.
— Ei ole tikapuita.
— Tuokaa sitten.
— Ei ole missään.
— Juoskaa tuvasta hakemaan, eiköhän siellä ole. Kirottu ljahi.
— Kiivetkää nurkkia myöten katolle ja menkää katon kautta sisään.
— Sinne ei pääse. Ja katto on jyrkkä ja altapäin laudoitettu.
— Tuokaa keihäitä, menemme keihäitä myöten. Senkin koira, se on vetänyt portaat ylös.
— Tuokaa keihäitä! kaikui Holodyn ääni.
Kasakat juoksivat hakemaan keihäitä ja toiset kurkistelivat sillaikaa ullakkoa kohden. Aamun ensi kajastus tunki jo avonaisesta ovesta navettaan ja sen epämääräisessä valossa saattoi nähdä mustan, neliskulmaisen, äänettömän ullakonaukon.