— Odotetaan tikapuita, sanoi Holody.
— Koetetaanpa, isä, ensinnä keihäitä myöten.
— Vasil kiipee, hän on kuin kissa.
— No, yritä sitten!
Toiset alkoivat laskea leikkiä.
— Hei, varovaisesti! Hänellä on sapeli, saattaa panna sinulta pään poikki, saatpa nähdä.
— Hän ottaa sinua kallosta kiinni, vetää ylös luokseen ja nuuhistelee sinua siellä kuin karhu.
Vasil ei pelästynyt.
— Hän tietää, sanoi hän, — että jos hän koskee minuun vaikkapa sormellaan, niin atamani ja te, veljet, kyllä tulette hänelle kostamaan.
Tämä oli varoitus herra Zagloballe, joka istui niin hiljaa ettei edes mutissut.