— Ja minä kaksi. Sanokaappa itse kuka on paras johtaja. Katsokaappas nyt: minkätähden me tulimme tänne? Tekemään ruhtinaalle palvelusta, nimittäin sieppaamaan tietoja Krywonosista. Ja nyt minä sanon herroille, että minä ensimäisenä sainkin hänestä tietoja, vieläpä parhaimmasta lähteestä, nimittäin itse Bohunilta. Ja nyt minä tiedän, että Krywonos on Kamieniecin luona, mutta aikoo jättää piirityksen, sillä pelkuruus on mennyt hänen luihinsa. Tämä nyt yleisistä asioista. Mutta minä tiedän vielä muutakin, josta nousee ilo teidän sydämiinne ja josta en ole vielä tähän saakka puhunut, koska tahdoin, että yhdessä siitä neuvottelisimme. Sitäpaitsi olen tähän saakka ollut kipeänä, rasitukset kun olivat minut murtaneet ja sisälmykseni kun olivat nousseet kapinaan, sentähden että nuo ryövärit olivat sitoneet minut liekaan. Luulin jo saavani sisuksiini verenvuodon.
— Kertokaappa Jumalan tähden! huudahti Wolodyjowski. — Ettehän vain ole kuullut mitään meidän onnettomasta ruhtinattarestamme?
— Olenpa niinkin, Jumala häntä siunatkoon, sanoi Zagloba.
Herra Skrzetuski nousi seisaalleen ja istahti taasen samassa. Ja syntyi sellainen hiljaisuus, että saattoi kuulla hyttysten yninän akkunaa vastaan, kunnes herra Zagloba jälleen alkoi puhua.
— Hän elää, sen tiedän varmaan, ja hän on Bohunin käsissä. Hyvät herrat, nuo kädet ovat kauheat, mutta Jumala ei kuitenkaan ole sallinut vääryyden tai häpeän kohdata neitoa. Hyvät herrat, sen on itse Bohun sanonut minulle ja hän kyllä olisi ollut valmis mieluummin kerskaamaan päinvastaisesta asiaintilasta.
— Kuinka se on mahdollista, kuinka se on mahdollista? kysyi kuumeisesti Skrzetuski.
— Jos valehtelen, niin salama minut tappakoon! vastasi Zagloba arvokkaan näköisenä. — Onhan kysymys pyhästä asiasta. Kuulkaa nyt mitä Bohun minulle sanoi, kun hän jo ennenkuin olin hänet löylyttänyt tahtoi kiusoitella minua. "Luulitkos sinä", sanoi hän, "että toit neidon Bariin talonpoikaa varten ja että minä olisin talonpoika siinä mielessä, että hänet väkivallalla orjuuttaisin. Hänet vihitään minuun Kiovan kirkossa ja munkit laulavat ja kolmesataa kynttilää palaa ja kaikki tämä tapahtuu minua, atamania ja hetmania varten." Ja hän laski jalkansa minun päälleni ja uhkasi minua veitsellä, luullen siten peloittavansa minua. Mutta minä sanoin hänelle, että on paras peloitella koiria.
Skrzetuski oli jo tointunut, hänen munkinkasvonsa kirkastuivat ja niissä kuvastui vuorottain pelko, toivo, ilo ja epävarmuus.
— Mutta missä hän sitten on, missä hän on? kysyi hän kuumeisesti. —
Jos olette saanut tietää senkin, niin olette itse taivaan lähettiläs.
— Sitä hän ei minulle sanonut, mutta minä sen kyllä arvaan. Huomatkaa, hyvät herrat, että hän aina teki minulle kiusaa, ennenkuin olin ehtinyt hänet löylyttää ja tuli silloin muun muassa sanoneeksi: "Ensinnä vien minä sinut Krywonosin luo ja sitten kutsuisin sinut häihin, jollei nyt olisi sota, mutta nyt siirtyvät häät myöhemmäksi." Huomatkaa, hyvät herrat: nyt ei vielä ole aika, mutta myöhemmin asiasta tulee tosi. Toiseksi, huomatkaa myöskin: ensinnä mennään Krywonosin luo, sitten häihin. Siis: neiti ei ole Krywonosin luona, vaan jossakin kauvempana, minne sota ei ulotu.