— Te olette kultainen mies, huudahti Wolodyjowski.
— Minä ajattelin ensinnä, sanoi Zagloba, hyvillään tunnustuksesta, — että ehkäpä Bohun on lähettänyt hänet Kiovaan, mutta sitten päättelin, että koska hän sanoi lähtevänsä neidon kanssa häihin Kiovaan, niin se tietysti merkitsee, että neito ei ole siellä, ja hän tietysti onkin liian viisas viedäkseen tytön sinne, sillä jos Chmielnicki marssisi Punavenäjälle päin, niin voisivat liettualaiset joukot helposti vallata Kiovan.
— Se on aivan totta! huudahti herra Longinus. — Niin totta kuin Jumalan nimi on minulle kallis, vaihettaisi moni mies mielellään järkeä teidän kanssanne.
— Mutta minäpäs en vaihettaisikaan joka miehen kanssa, sillä voisihan sattua, että saisin järjen asemasta pelkkiä valkokaalinlehtiä, joita, kuten tunnettu, löytyy Liettuassa yllin kyllin.
— Hän alkaa jo taas entiseen tapaansa.
— Suvaitkaa minun lopettaa. Kun siis neiti ei ole Krywonosin luona eikä Kiovassa, niin missä hän sitten on?
— Jokos tuli solmu?
— Jos te sen arvaatte, niin sanokaa pian, sillä minä olen kuin tulessa! huudahti Skrzetuski.
— Jampolin takana, virkkoi Zagloba ja pyöräytti voitoniloisena tervettä silmäänsä.
— Mistäs te sen tiedätte? kysyi Wolodyjowski.