— Mistäkö tiedän? Kuulkaa nyt: minä istuin navetassa, sillä tuo ryöväri oli käskenyt sulkea minut navettaan — söisivätpä hänet senkin teon takia siat! — ja seinän takana juttelivat kasakat keskenään. Minä panen korvani seinää vastaan ja mitä minä kuulenkaan? Yksi sanoo: "Nyt nähtävästi atamani lähtee Jampolin tuolle puolen." Ja toinen lisää: "Pidä suusi kiinni, jos pääsi on sinulle rakas." Annanpa pääni pantiksi, että tyttöä säilytetään Jampolin tuolla puolen.
— Toden totta, siellä hän on! huudahti Wolodyjowski.
— Villeille Kentille Bohun varmaankaan ei ole vienyt neitoa, vaan on hän minun järkeni mukaan piiloittanut hänet jonnekin Jampolin ja Jahorlikin välille. Olen minäkin kerran käynyt niillä tienoin, silloin kun kuninkaalliset ja khanin tuomarit siellä kokoontuivat. Jahorlikissahan, hyvät herrat, niinkuin tiedätte, istutaan oikeutta anastettuja karjoja koskevista rajariidoista, jollaisista riidoista ei koskaan tule puutetta. Pitkin koko Dniesterin vartta on paljon rotkoja, piilopaikkoja ja tiheikköjä, ihmiset elävät siellä taloissaan tuntematta kenenkään yliherruutta, ympärillään aro ja lähin naapuri jossakin näkymättömän matkan päässä. Tuollaisten villien erakkojen luo Bohun varmaan on tytön kätkenyt, sillä sinne hän turvallisimmin saattoi hänet jättää.
— Hyvä, mutta mitenkä nyt pääsemme sinne, kun Krywonos sulkee meiltä tien? sanoi herra Longinus. — Jampolkin on, kuten juuri sain kuulla, ryövärien pesänä.
Tähän vastasi Skrzetuski:
— Vaikka minun pitäisi menettää kaulani kymmenen kertaa, niin minä pelastan hänet! Lähden sinne valepuvussa ja Jumalan avulla minä löydän hänet.
— Minä lähden kanssasi, Jan, sanoi herra Wolodyjowski.
— Ja minä seuraan kerjäläisukkona, teorba matkassani. Uskokaa pois, hyvät herrat, että minulla teidän joukossanne on enimmän kokemusta, experientiaa. Mutta koska teorba jo inhoittaa minua, otan ehkä sensijaan säkkipillin.
— Enköhän minäkin kelpaa johonkin, hyvät veljet? sanoi herra
Longinus.
— Varmaan, vastasi herra Zagloba. — Koska meidän täytyy kulkea Dniesterin yli, niin te saatte kantaa meidät joen poikki, niinkuin pyhä Christophorus.