— Vaikea on uskoa omia korviaan. Sanokaa, sanokaa, Jumalan nimessä?
Ylipäällikötkö…?
— He ovat paenneet.
— Missä on ruhtinas?
— Hän poistuu… Ilman sotajoukkoa…! Minä tulen ruhtinaan lähettinä… Hän käski… heti lähteä Lembergiin… Meitä ajetaan takaa.
— Kuka? Wierszul, Wierszul, tule toki järkiisi, mies. Kuka?
— Chmielnicki — — tatarilaiset…
— Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen! huudahti Zagloba. — Maa halkeaa.
Mutta Skrzetuski käsitti jo miten oli käynyt.
— Kysymykset tuonnemmaksi, sanoi hän. — Nyt ratsun selkään!
— Satulaan, satulaan!